Vanhustenhoidon valvonta on täysin riittämätöntä - vain yksi tarkastus!

Vantaalla ja muualla Uudellamaalla tehtiin tuoreimman virkamiesraportin mukaan vuonna 2018 yhteensä 36 valvontakäyntiä  vanhuspalvelujen asumisyksiköihin, joita on yhteensä 36. Keskimäärin siis noin yksi käynti per yksikkö. 

Näistä käynneistä vain viisi oli ennakkoon ilmoittamattomia tarkastuksia. 

Vantaalla on 1141 tehostetun palveluasumisen paikkaa, joista ostopalveluina yksityisiltä ostetaan 72 %,  kun kunnan omien paikkojen osuus on vain 28 %. Yksityisen palveluasumisen hinta on keskimäärin noin  25 % edullisempaa kuin kunnan omana järjestämä. 

Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnalle tehdyn raportin mukaan asukkaan hoitamisesta ja henkilökunnan  toiminnasta tuli kaikkiaan 65 muistutusta ja kuusi kantelua. Muistutuksista 45 kohdistui yksityiseen ja 20  kunnalliseen hoivayksikköön.

  Tästä huolimatta raportissa annetaan aika hyvä kuva asioiden tilasta ja todetaan, että ” valvontakäynnit sujuivat hyvin”. 

Se on aika paljon todettu, kun raportissa tuodaan esiin selviä ongelmia lääkehoidon, tiedonsiirron ja  määräaikaisten lääkärintarkastusten osalta. Lisäksi mainitaan erityisesti ongelmat tapahtumien kirjaamisessa,  lääkärien alimitoitetussa työajassa ja asiakkaiden kotoutuksessa.

Tapahtumien kirjaamisen osalta myönnetään selvä potilasturvallisuusriski. 

On täysin selvää, että yksi valvontakäynti vuodessa ei riitä takaamaan riittävää valvontatasoa vanhustenhoidossa, varsinkin kun valvontaa tehdään usein palveluntuottajien tekemien raporttien pohjalta. 

Jatkossa panostettava laadunvalvonnan lisäämiseen yleisesti ja erityisesti ennalta ilmoittamattomiin  valvontakäynteihin, jotta voidaan varmistua siitä, että tämän hyvinvointivaltion rakentaneet kansalaisemme saavat  korkeatasoista ja hyvää hoitoa. 

Vammaisten palveluasuminen myös erityistarkkailuun

Julkisuudessa on viime aikoina ollut paljon keskustelua vanhusten palveluasumisesta, koska yksityisen puolen toimijoiden osalta on tullut esiin räikeitä puutteita, jopa kuolemaan johtaneita hoitovirheitä.

Nyt on erittäin tärkeää, että myös vammaisten asumispalvelujen tila ja laatu selvitetään. Viralliset tutkimukset (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – THL) osoittavat, että vanhusten palveluasumisen osalta sekä yksityisellä että julkisella sektorilla on molemmilla parannettavaa varsinkin hoidon laadun ja hoitajamitoituksen suhteen.

Vantaalla on juuri tämän vuoden alusta kilpailutettu vaikeavammaisten palveluasuminen. Aiemmin palveluntuottajia on ollut 18 ja näiden ostopalvelujen hankinta-arvo vuonna 2017 oli lähes 5 miljoonaa euroa. Tämä ei pidä sisällään erikseen jo vuonna 2017 kilpailutettuja kehitysvammaisten asumispalveluja.

Palveluasuminen tarkoittaa itsenäistä asumista, riittäviä palveluita ja tarvittaessa ympärivuorokautista asumisturvallisuutta. Palveluasumiseen on oikeutettu vaikeavammainen henkilö, joka tarvitsee jatkuvasti tai erityisen runsaasti toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa.

Palveluasumisessa asiakasta on kohdeltava niin, ettei hänen ihmisarvoaan ja vakaumustaan loukata ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan. Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Palvelun pitää vastata vamman tai sairauden edellyttämän toimintarajoitteen aiheuttamaa avun tarvetta. Asumispalveluita tuottavalla toimintayksiköllä täytyy olla omavalvontasuunnitelma ja se on pidettävä julkisesti nähtävillä.

Mikäli asiakas tai hänen omaisensa eivät ole tyytyväisiä palveluun tai mikäli palvelussa on epäkohtia, niin on muistettava, että kunnalla on järjestämisvastuu ja sen tulee valvoa palvelujen laatua. Asiakas voi aina olla yhteydessä palvelujen järjestäjän lisäksi myös kunnan viranomaisiin tai aluehallintovirastoon.

Nyt kun vammaisten palveluasuminen on juuri kilpailutettu, niin tämän vuoden aikana on erittäin ajankohtaista tehdä kokonaisvaltaisia valvontakäyntejä kuntavalvojien toimesta palveluyrityksiin ja varmistaa, että vammaisten palveluasumisen laatu on kunnossa. 

Lapsilisää ei tule vähentää pienituloisimpien toimeentulotuesta

Lapsilisän huomiointi toimeentulotuessa tukea vähentävänä tulona on moraalitonta.

Lapsiköyhyys on hyvinvointivaltiomme häpeäpilkku. Uusimpien tutkimusten mukaan  13,9 % eli noin 150 000 lasta elää köyhyydessä. Yksinhuoltajista 30,8 % kuuluu tähän  köyhimpään ihmisryhmään. Lapsiköyhyyden taso hipoo vuoden 2007 ennätyslukemaa. 

Lapsiköyhyys muokkaa kaverisuhteita ja altistaa kiusaamiselle. Tutkimusten mukaan  lapsuudenaikainen köyhyys on sitä vakavampaa lapsen kehitykselle mitä nuorempana  ja pidempään sitä on kestänyt. Vaikutukset seuraavat usein aikuisikään ja ovat yksi  merkittävä tekijä nuorten syrjäytymisessä. 

Tätä taustaa vasten on täysin käsittämätöntä ja moraalitonta, että toimeentulotuesta  päätettäessä otetaan lapsilisä huomioon perheen tulona. Lapsilisä siis vähentää perheen  saamaa toimeentulotuen määrää. 

Kyse on siis kaikkein pienituloisimmista ja haavoittuvimmassa asemassa olevista perheistä.  Ei voi olla tarkoituksenmukaista, että tämä raha vähentää perheen toimeentulotuen  perusosaa , joka on yhden lapsen perheessä lapsen iästä riippuen 860,31 – 895,12 euroa  kuukaudessa ja tarkoitettu jokapäiväisen elämän välttämättömiin menoihin.

Julkisuudessa on vaalien lähestyessä esitetty pienituloisille perheille ylimääräistä lapsilisää  tai tukea lasten harrastuksiin. Tämä on erittäin kannatettavaa. Nyt voitaisiin kuitenkin  välittömästi aloittaa esittämäni epäkohdan poistamisella. Se ei vaatisi muuta, kun uutta  ohjeistusta toimeentulotuen käsittelijöille. 

Lapsilisää ei pidä vähentää tämänkään lapsiperheen toimeentulotuesta

Omaishoidon palkkiota on korotettava ja kunnolla

Omaishoidon merkitys tulee korostumaan entisestään väestön ikääntyessä. Viiden vuoden kuluttua vuonna 2024 Suomessa on arviolta 40 % enemmän yli 75-vuotiaita kuin nyt. Valtaosa sekä omaishoidettavista että omaishoitajista ovat ikäihmisiä.

Suomessa on tällä hetkellä 44 000 sopimusomaishoitajaa, jotka saavat erittäin tiukoin kriteerein säännösteltyä ja kunnan määrärahojen riittävyydestä riippuvaista omaishoidonpalkkiota. 

Sopimusomaishoitajien eli omaishoidonpalkkiota saavien määrä kaikista omaishoitajista on todella pieni. Vain 13 % omaishoitajista saa tätä tukea. Omaishoitajia katsotaan olevan kaikkiaan 350.000.

Omaishoitajien erittäin raskaan ja vastuullisen hoitotyön ansiosta yhteiskunta ja kunnat säästävät hoitokuluissa Kela:n laskelmien mukaan lähes 1000 miljoonaa euroa vuodessa. Se on 20.000 € per sopimusomaishoitaja. 

Vantaan säästöt ovat Kelan laskelman mukaisesti 16 miljoonaa euroa vuodessa. Siis pelkästään sopimusomaishoitajien tuomat säästöt. Siihen tulee lisätä monien muiden omaishoidon työtä tekevien tuomat säästöt.

Vantaalla omaishoidon palkkion saajia on noin 800 ja tämän verotettavan tuen määrä on keskimäärin 500 €/kk. Mitä tuen saanti edellyttää? 

Sitä, että omaishoitaja on ”yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin.” Siis ihan kokopäivätyötä. 1 €/tunti – verot. Lisäksi tuen hakijaa odottaa massiivinen byrokratia, tiukat kriteerit ja niiden täyttymisen jatkuva seuranta.

Olen jo kolmatta kautta Vantaan valtuustossa, mutta yhä täytyy ihmetellä sitä, miten vaikea on saada läpi pieniä, mutta yksiselitteisesti hyödyllisiä investointeja esimerkiksi omaishoidontukeen verrattuna miljoonaluokan rakennusinvestointeihin, joista ei ole usein esitetty edes minkäänlaisia tuottolaskelmia.

Olen iloinen, että sain järjestettyä valtuustoaloitteeni pohjalta ja kolmen vuoden taistelun jälkeen vuonna 2016 vantaalaisille omaishoitajille ilmaisen pääsyn uimahalleille ja kuntosaleille. Tämä käytäntö on laajennettava tulevan eduskunnan toimesta koko Suomeen, mutta se ei riitä.

Tulevan hallituksen on otettava omaishoidontuen 100 euron korotus hallitusohjelmaan. Näin varmistamme, että meillä on jatkossakin tätä arvokasta työtä tekeviä ihmisiä. Lisäksi tuen saannin moninaiset kuntakohtaiset kriteerit on harmonisoitava ja määrärahasidonnaisuuspoistettava. 

Omaishoitajan työ on raskasta ja vastuullista

Kunnallisveroa ei tule nostaa

Kaupunginvaltuustossa käytiin maanantaina 28.1.2019 vilkas keskustelu joukkoliikenteestä. Tässä yhteydessä muutama valtapuolueiden (SDP ja KOK)  edustaja ilmoitti kannattavansa ilmaista joukkoliikennettä, vaikka veroasteen nostamisella.

 

Toki tulevilla vaaleilla saattoi olla oma vaikutuksensa tällaiseen ulostuloon. Vaalit tai ei. Olin ällistynyt.

 

Itse esitin runsas vuosi sitten budjettineuvotteluissa ilmaislippuja eläkeläisille ajalle 9.00-15.00, mutta silloin en saanut asialle kannatusta. Se ei sureta, koska nyt HSL toteuttaa tämän esitykseni, tosin vain osittain eli 50 % alennuksella ja vain yli 70-vuotiaille. No parempi kuin ei mitään. Mutta takaisin valtuuston kokoukseen.

 

Valtuusto innostui kovasti keskustelemaan tästä vallankumouksellisesta ilmaisesta joukkoliikenteestä. Onhan se jo toteutettu Tallinnassa, miksi ei Vantaalla tai jopa koko pääkaupunkiseudulla?

 

Olin korkeassa kuumeessa, joten en ollut kovin innokas osallistumaan keskusteluun, mutta kaivoin kuitenkin jostain hinta-arvion tälle esitykselle. Sain hintalapuksi vähintään yhden veroäyrin ja ilmoitin sen mukaan keskusteluun.

 

Ei se juuri menohaluja hillinnyt. Onhan vasemmistosta esitetty ilmaista opiskelua, ilmaista varhaiskasvatusta ja ilmaista terveydenhoitoa. Ilmaista sitä ja ilmaista tätä. Mutta kun EI OLE mitään ilmaista! Kaikki maksaa ja veronmaksaja maksaa.

 

No arvioni oli alimitoitettu. Tarkistin sen tänään. Ilmainen joukkoliikenne maksaisi vantaalaisille veronmaksajille noin 61 miljoonaa euroa eli kunnallisveroprosentti olisi nostettava nykyisestä 19,00 äyristä 20,50 äyriin eli kunnallisveroaste nousisi keskimäärin 8 prosenttia eli 400 € per /vuosi/veronmaksaja.

 

Ei sitten ihan ilmaista olekaan.

 

Ja koska Vantaa on lähes 1000 miljoonaa euroa velkaa ja lisää otetaan, niin veronkorotus tai lisälaina olisivat ainoat keinot rahoittaa tämä ilmainen projekti. No mitä saavutettaisiin? Päästövähennyksiä? Olennaista siirtymistä autoista busseihin?

 

Laskelmat kiitos. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että joukkoliikennettä tulee kehittää yhteyksiä ja linjavuoroja parantamalla, mutta yritetään ihan oikeasti ymmärtää, että kaikella on hintansa, myös ennen vaaleja.

Ei veronkorotuksia kiitos

Vanhustenhoidon kriisi on estettävä ja palvelujen laatu turvattava

Tämä kirjoitus on julkaistu ennen vanhusten asumispalvelujen kriisiytymistä.

 

Kunnat ovat purkaneet laitoshoitoa ja laittaneett vanhuksia kotihoitoon. Tämä on tapahtunut ilman, että kotihoitoon olisi lisätty resursseja. Vanhusten kiistaton oikeus elämäntilanteen edellyttämään hyvätasoiseen hoivaan ja hoitoon ei toteudu.

 

Kotihoidon käyntimäärät ovat nousseet tuhansilla käynneillä vuodessa. Kotihoidon työntekijöillä voi olla jopa yli 20 kotikäyntiä työvuorossa. Onhan se aivan selvää, että tällaisella työtahdilla vanhukset eivät saa riittävää ja kunnollista hoivaa. Monet ovat lähes heitteillä.

 

Näinkö me kohtelemme hyvinvointivaltiomme rakentaneita vanhuksia?

 

Toimintaa on yritetty tehostaa ottamalla käyttöön tekniikkaa, mutta ei se voi korvata laadukasta hoitoa. Ilman lisähenkilökuntaa palvelu ei yksinkertaisesti vain toimi.

Kotihoito ei voi jatkossakaan korvata ympärivuorokautista tehostettua palveluasumista.

 

Lähi- ja perushoitajaliitto Super ry:n tutkimuksen mukaan hoidon laadusta oli huolissaan 95 % vastaajista ja viimeisen vuoden aikana alan vaihtoa hoitajista oli harkinnut 66 %. Vain 19 % vastaajista oli sitä mieltä, että kotihoidon asiakkaiden hoito- ja palvelusuunnitelmat toteutuvat hyvin. Tästä on syytä olla todella huolissaan.

 

Vanhustenhoidon avainasemassa ovatkin omaishoitajat. Ilman heidän panostaan olisimme täydellisessä kriisissä, koska heidän tekemänsä työmäärä on suurempi kuin koko terveysalan hoitohenkilökunnan tekemä työ. Väestön ikääntymisen johdosta omaishoitajia tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa yhä enemmän.

 

Omaishoidon tuen määrää on nostettava ja tukipalveluja on lisättävä. Kuntien on osoitettava riittävät resurssit kodinhoitoon. Lähihoitajien ja muiden vanhustenhoidon ammattilaisten työtaakkaa on vähennettävä niin, että he pystyvät hoitamaan työnsä ammattietiikkansa mukaisesti. Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin Vantaan Sanomissa 25.3.2015

Monikulttuurinen Suomi on eliitin luoma utopia

Mitä monikulttuurisuus tarkoittaa Suomessa? Rikastuttaako se meitä suomalaisia? Ketä se rikastuttaa? Millä tavoin se rikastuttaa? Voimmeko oppia muista kulttuureista lisää demokratiaa? Maista, joissa ei ole kyetty elämään rauhassa? Maista, joista armeijakuntoiset sotilaat lähtevät pakoon ja jättävät perheensä sodan alle eivätkä taistele? Maista, joissa nainen on alistettu miehelle?

 

Onko monikulttuurisuus tätä?

 

Vai onko monikulttuurisuus sitä, että opimme muiden kulttuureiden saavutuksista tieteessä ja taiteissa? Opimme uusia kieliä ja tapoja? Uusia ruokamakuja? Vai tarkoittaako monikulttuurisuus sitä, että meidän täytyy muuttaa omaa suomalaista kansallista kulttuuriamme monikulttuurisuuden nimissä? Heille, jotka muualta tulevat?

 

Mitä sellaista on, jota emme muista kulttuureista pysty oppimaan ilman maahanmuuttoa? Vai tarvitaanko maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta vähentämään työvoimapulaamme, kun meillä on lähes puoli miljoonaa työtöntä? Tilanteessa, jossa monikulttuurisuutta Suomeen tuovien maahanmuuttajien työllisyysaste on noin 50 % ja työttömyysaste yli 20 %?

 

Onko meillä muodostumassa runsaasti lisää kysyntää heille yleisesti sopiville toimialoille, kuten siivous- ja ravintola-alalle? Luoko monikulttuurisuus työpaikkoja ja tuoko se kipeästi kaivattuja ulkomaisia investointeja Suomeen? Kuinka paljon ulkomaalaistaustaiset yrittäjät työllistävät? Maksavatko he veronsa?

 

Tosiaan. Kuinka paljon on ulkomaalaistaustaisten yrittäjien maksama verokanta verrattuna suomalaisiin yrityksiin? Mikä on heidän osuutensa harmaan talouden pyörittämisessä?

 

Miten sitten Suomen erinomainen koulutusjärjestelmä, jota on kiitelty? Tullaanko Suomen laadukkaasta koulutusjärjestelmästä hakemaan edullinen koulutus, jonka jälkeen kiitetään ja lähdetään ulkomaille ilmaisia oppeja hyödyntämään? Kuinka moni ulkomaisista opiskelijoista ylipäänsä opiskelee suomen kieltä ja jää Suomeen työskentelemään tai yrittämään?

 

Tarvitsevatko jotkut monikulttuurisuutta Suomen kansainvälisen identiteetin luomiseen? Onko heillä huono suomalainen itsetunto? Tyyliin pois suomettumisesta ja kohti eurottumista ja EU-valtaa? Kenellä voi olla siihen syy?

 

Sen jälkeen kun sotiemme veteraanit pelastivat tämän maan itsenäisyyden ja ikäihmiset rakensivat tämän maan hyvinvoinnin? Rakennettiinko se monikulttuurisuudelle vai tuleville suomalaisille sukupolville?

 

Kyllä. Tiedän, että olen esittänyt liikaa kysymyksiä ilman vastauksia. Muutaman vastauksen sanan sitten esitän.

 

Monikulttuurisuus on eliitin utopiaa. Sen tuomia hyötyjä ei ole pystytty osoittamaan. Suomen voi pelastaa vain suomalaiset. Yhteistyössä. Suomen kulttuuria ja historiaa on vaalittava. Perusarvoista on pidettävä kiinni. Uhkat ovat todellisia. Terrorismi. Raiskaukset. Kustannukset. Harmaa talous.

 

Miksi media ja eliitti sitten ihannoivat monikulttuurisuutta? Miksi he haluavat Suomeen yhä lisää maahanmuuttajia? Koska he haluavat olla kansainvälisiä, eurooppalaisia, sivistyneitä ja parempia ihmisiä kuin tavallinen suomalainen ”harmaa massa”, joksi eräs maahanmuuttaja suomalaisia kutsui. Itse pidän median ja eliitin monikulttuurisuusvyörytystä epäisänmaallisena asenteena, jota ohjaa heikko kansallinen itsetunto.

 

Näkisipä vielä sen päivän, että media ja eliitti pyrkisivät auttamaan pienituloisia eläkeläisiä, asunnottomia, työttömiä, vammaisia ja muita heikommassa asemassa olevia suomalaisia samalla valtavalla vimmalla ja voimalla, jolla nyt turvapaikanhakijoita autetaan ja monikulttuurisuutta palvotaan?

 

Me tavalliset suomalaiset olemme ylpeitä maastamme ja sen saavutuksista. Haluamme elää rauhassa täällä Suomessa. Emme me tavalliset ihmiset tarvitse mitään monikulttuurisuutta ja sen tuomia ongelmia. Jos haluamme perehtyä muihin kulttuureihin niin ei siinä maahanmuuttajia tarvita. Me perehdymme muihin kulttuureihin jo kouluissa. Ja paras tapahtua tutustua muihin kulttuureihin on tietysti matkustaa paikan päälle. Valitettavasti tähän on usein varaa vain eliitillä.

Ulkomaalaiset raiskaavat moninkertaisesti verrattuna kantaväestöön

Ulkomaalaisten tekemien rikosten määrä pitää suhteuttaa väestöön. Ulkomaalaisten Suomessa lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat järkyttäneet koko Suomea.

 

Ulkomaalaistaustaisten osuutta seksuaalirikoksissa ja muissa rikoksissa on käsitelty tilastojen valossa paljon. Viimeksi HS uutisoi tilastoja 14.1.2019. Lähteenä oli poliisin tulostietojärjestelmä PolStat.

 

Näiden tietojen mukaan ulkomaalaisten osuus seksuaalirikoksista epäillyistä oli lähes 24 % vuonna 2017. Samassa artikkelissa todettiin myös, että seksuaalirikoksista epäillyistä yli 75 % oli Suomen kansalaisia.

 

Myös muissa medioissa korostetaan sitä, että valtaosa näistä rikoksista on kantasuomalaisten tekemiä. Tämä on totta, mutta antaa tilanteesta aika lailla harhaanjohtavan kuvan. Näissä prosenttiluvuissa ei huomioida sitä, että ulkomaalaisten osuus väestöstä on vain 4,9 %.

 

Oikea tapa suhteuttaa rikosmäärät on verrata niitä tietyn kansallisuuden asukasmäärään. Siis mitata suhteellista osuutta. Tosiasia on se, että Suomessa asuu 385.000 ulkomaalaistaustaista ja 5.115.000 suomalaistaustaista henkilöä. Ulkomaalaistaustaisten osuus on siis 6,6 %, suomalaisten 93,4 %.

 

Tilastokeskuksen tilastoista löytyy vertailu, joka vastaa nimenomaan kysymykseen: Kuinka moni tietyn maan vakituisesti Suomessa asuva kansalainen on tehnyt kyseisen rikoksen per 10000 kyseisen maan Suomessa asuvaa asukasta kohden?

 

Raiskausten osalta kantasuomalaiset tekivät yhden (1) raiskausrikoksen per 10000 suomalaista vuonna 2017. Ruotsalaiset tekevät 8, virolaiset 2 ja venäläiset 3.

 

Somalialaisten lukema oli 12 ja muiden ulkomaalaisten (Irak, Afganistan) osuus jopa 24. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi epäiltyjen somalialaisten tekemien raiskausten määrä on 1100 % suurempi kuin kantasuomalaisten ja ryhmän ”muut ulkomaalaiset” osuus hurjat 2300 % suurempi. Vastaavasti voi sanoa 12 kertaa tai 24 kertaa suurempi.

 

Huumausaine- ja pahoinpitely- ja varkausrikosten osalta tilanne on aivan yhtä järkyttävä. Ulkomaalaisten osuus huumerikoksissa on suhteellisesti 237 % suurempi, varkauksissa 138 %, ja pahoinpitelyissä 115 % suurempi kuin suomalaisten. Somalia ja ryhmä ”muut” korostuvat voimakkaasti myös näissä tilastoissa.

 

Lapseen kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttöä ja muut rikokset ovat ihan yhtä tuomittavia, oli niiden tekijä suomalainen tai ulkomaalainen. Väestöön ja kansallisuuteen suhteutettu osuus kertoo kuitenkin muita suhdelukuja paremmin erot eri kansalaisuuksien välillä.

 

(Lähde: Rikos- ja pakkokeinotilasto, Rikoksiin syylliseksi epäillyt Suomessa vakituisesti asuvat kansalaisuuden mukaan 2017, osuus 1000 asukasta kohden, Tilastokeskus)

Pakina - Ilmastohysteria iskee - oletko valmis?

LIHANSYÖJÄ - VUONNA 2020 - SINUT PIDÄTETÄÄN - HIILIJALANJÄLJESTÄ.

 

Lihansyöjän näkökulmasta tulevaisuus näyttää ankealta. Jos vedät lihaburgerin nassuun ja jäät kiinni, niin hiilijalanjälkipoliisi (ilmastonmuutospoliisi) rapsauttaa kunnon päiväsakot. Rikoksesi käy ilmi vuonna 2020 voimaan tulleesta pakollisesta CO2-mittarista.

 

Sakkojen lisäksi on tulossa myös yleistä paheksuntaa kaupoissa ja tietysti grillauksesta oman rivi- tai omakotitalosi pihalla. Olo on sitten lihansyöjillä kuin nykyajan tupakoitsijalla.

 

Viherpiipertäjä ei selviä helpommalla. Juuri kun hän on ajanut ilmastollisena Eko-tekona polkupyörällä lentoasemalle, jossa tietysti syö Eko-teko-ruokaa, niin ennen Thaimaaseen laskua, hän saa mittarista tiedon paluulentokiellosta ylitettyään mittariston hiilijalanjäljen kriittisen tason.

 

Hän ei hyväksy mittarilukemaa, koska luuli, että lentää ydinkäyttöisellä sähkölentokoneella. Yleistä häpeää tuo myös se, että mittari kilisee ja välkkyy. Tätä ei tietenkään hyvää tarkoittava ilmastonmuutosta vastustava eliitti suodata. Varsinkaan kun samana vuonna 2020 on tullut voimaan hiilijalanjälkimittarin perusteella asetettava henkilökohtainen hiilijalanjäljenkulutusvero. Sen perusteella eniten kuluttavien on maksettava kaikista vähemmän kuluttaville 10 % tuloistaan.

 

Vihreät eivät tietysti lakia hyväksyessään tienneet, että he kuluttavat tosi paljon enemmän kuin pienituloiset kansalaiset. Eikä he ole valmiit maksamaan pienituloiselle 10 % tasoitusta. Siksi vuonna 2025 he vaativat muutoksia lainsäädäntöön. Heidän mielestään maailmalla matkailu on monikulttuurista toimintaa, jota ei pidä sakottaa, koska he julistavat matkallaan lihansyönnin ilmastonmuutokselle vaarallisista vaikutuksista kehitysmaan kansalaisille.

 

He pitävät kohteluaan jopa rasistisena. SDP ei hyväksy Vihreiden muutosehdotusta, koska he eivät ammattijärjestöjen edustajina pääse matkustamaan kuin mersuilla Suomessa. Vasemmistokaan ei sitä hyväksy, koska heillä ei ole varaa lentää mihinkään paitsi Moskovaan. RKP pitää kiinni oikeudestaan lentää ilmaiseksi Ahvenanmaalle.

 

Kokoomus on valmis antamaan hyväntekeväisyyteen 10 € per lento tai ottamaan hiilijalanjälkimittarin lukemaan omalle vastuulleen. Kristilliset rukoilevat pienenpää rangaistusta. Keskusta puolustaa omia lentojaan maakuntiin, jossa he ovat valmiita hyvittämään päästöt vähemmän turvetta polttamalla. Siniset suurimpana puolueena ehdottaa kompromissia. Tehdäänkö niin, että perutaan lihansyöjien sakkorangaistus?

 

Tämä tulee hyväksytyksi kaikkien puolueiden äänin 199-0. Mitä tästä opimme? Politiikkaa.

Invalidien esteetön liikkuminen on turvattava

Suomessa arvioidaan olevan pysyvästi liikkumis- ja toimimisesteisiä noin 10 % väestöstä eli yli 500.000 henkilöä. Toimintaesteisten osuus kasvaa huomattavasti, kun mukaan lasketaan lapsiperheet, tilapäisesti vammautuneet sekä vanhukset.

 

Väestön voimakkaan ikääntymisen myötä liikkumis- ja toimimisesteisten määrä tulee lähivuosina lisääntymään entisestään. Esteettömyys tarkoittaa kaikkien mahdollisuutta liikkua ja toimia omien halujensa ja tarpeidensa puitteissa.

 

Esteettömyys ei tarkoita vain liikuntaesteisten mahdollisuutta liikkua kaupungissa, vaan se sisältää myös kaikki aistivammaiset sekä henkilöt, joiden havainnointi- ja toimintakyvyssä on rajoitteita.

 

Ympäristö tai yksittäinen rakennus on esteetön, kun se on kaikille käyttäjille toimiva, turvallinen ja miellyttävä, ja kun rakennuksen kaikkiin tiloihin ja kerrostasoihin on helppo kaikkien päästä. Tilat ja niissä olevat toiminnot ovat mahdollisimman helppokäyttöisiä ja loogisia.

 

Esteetön joukkoliikenne kattaa koko matkaketjun. Se koostuu monesta osatekijästä, muun muassa kaikkien käytettävissä olevista liikennevälineistä ja niitä palvelevista pysäkki- ja laiturirakenteista sekä asema- ja terminaalirakennuksista ja informaatiojärjestelmistä. Turvallisuus vähentää tapaturmia.

 

Esteettömyys ei yleensä tule rakennusvaiheessa kalliimmaksi, vaan vaatii vain hyvää suunnittelua ja suunnitelmien toteuttamista. Esteetön ympäristö mahdollistaa itsenäisen asumisen tai asioimisen henkilöille, jotka huonosti toimivassa ympäristössä olisivat toisten avun varassa. Muistetaan pitää invalidien ja muiden toimintaesteisten puolta kaikessa suunnittelussa!

Vammaisten asumispalvelut myös erityistarkkailuun

Julkisuudessa on viime aikoina ollut paljon keskustelua vanhusten palveluasumisesta, koska yksityisen puolen toimijoiden osalta on tullut esiin räikeitä puutteita, jopa kuolemaan johtaneita hoitovirheitä.

 

Nyt on erittäin tärkeää, että myös vammaisten asumispalvelujen tila ja laatu selvitetään. Viralliset tutkimukset (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – THL) osoittavat, että vanhusten palveluasumisen osalta sekä yksityisellä että julkisella sektorilla on molemmilla parannettavaa varsinkin hoidon laadun ja hoitajamitoituksen suhteen.

 

Vantaalla on juuri tämän vuoden 2019 alusta kilpailutettu vaikeavammaisten palveluasuminen. Aiemmin palveluntuottajia on ollut 18 ja näiden ostopalvelujen hankinta-arvo vuonna 2017 oli lähes 5 miljoonaa euroa. Tämä ei pidä sisällään erikseen jo vuonna 2017 kilpailutettuja kehitysvammaisten asumispalveluja.

 

Palveluasuminen tarkoittaa itsenäistä asumista, riittäviä palveluita ja tarvittaessa ympärivuorokautista asumisturvallisuutta. Palveluasumiseen on oikeutettu vaikeavammainen henkilö, joka tarvitsee jatkuvasti tai erityisen runsaasti toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa.

 

Palveluasumisessa asiakasta on kohdeltava niin, ettei hänen ihmisarvoaan ja vakaumustaan loukata ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan. Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Palvelun pitää vastata vamman tai sairauden edellyttämän toimintarajoitteen aiheuttamaa avun tarvetta.

 

Asumispalveluita tuottavalla toimintayksiköllä täytyy olla omavalvontasuunnitelma ja se on pidettävä julkisesti nähtävillä. Mikäli asiakas tai hänen omaisensa eivät ole tyytyväisiä palveluun tai mikäli palvelussa on epäkohtia, niin on muistettava, että kunnalla on järjestämisvastuu ja sen tulee valvoa palvelujen laatua. Asiakas voi aina olla yhteydessä palvelujen järjestäjän lisäksi myös kunnan viranomaisiin tai aluehallintovirastoon.

 

Nyt kun vammaisten palveluasuminen on juuri kilpailutettu, niin tämän vuoden aikana on erittäin ajankohtaista tehdä kokonaisvaltaisia valvontakäyntejä kuntavalvojien toimesta palveluyrityksiin ja varmistaa, että vammaisten palveluasumisen laatu on kunnossa.

Työttömille työtä työtakuulla 1500 €

Vantaa on ollut edelläkävijä monessa asiassa. Myös työttömyyden hoidossa. Työttömyysaste on enää hieman yli 10 %. Vantaan tulisi nyt kuitenkin ottaa isompi askel ja työllistää 2500 nuoriso- ja pitkäaikaistyötöntä 1500 euron työtakuulla yhteistyössä yritysten ja järjestöjen kanssa.

 

Mitä tämä maksaisi veronmaksajille? Ei yhtään mitään. Tässä kaava. 2500 ihmisen työllistämisen kokonaiskustannukset ovat 60 miljoonaa euroa. Millä tämä katetaan? Vantaa säästäisi työllistämismenoissa 10 miljoonaa ja valtio 30 miljoonaa euroa, kun muut tuet poistetaan. Veroja kertyy 6 miljoonaa. Näillä katetaan 75 % menoista.

 

Mistä puuttuvat 14 miljoonaa?

 

Työntekijöiden työllistäjälle tuomasta paremmasta palvelusta tietysti. Jos työllistetty tuo työnantajalle tunnissa keskimäärin 4 euron lisäarvon tai tuoton niin yritys ja yhteiskunta jää taloudellisesti voitolle.

 

Ja töitä riittää. Muutama esimerkki. Yritykset. Vantaan marketeissa on yli 250 kassalinjaa. Ei yhtään pakkaajaa. Bensa-asemat. Ei tankkaajia, ei palvelua. Kunta. Opetustoimessa yli 1000 luokkaa, jossa olisi tarvetta avustajille. Terveystoimi. Satoja työpaikkoja ikäihmisten palveluihin. Järjestöt. Ympäristönhoito. Lista on loputon.

 

Työtakuulla työllistävät tahot saisivat paremman asiakaspalvelun ja asiakastyytyväisyyden lisäksi käyttöönsä ainutlaatuisen ja omaa yhteiskuntavastuuta korostavan Työn Joutsen – tunnusmerkin.

 

Vantaan päättäjistä tulisi tämän projektin toteutuksen myötä todellisia edelläkävijöitä työllisyyden hoidossa. Tärkeintä on se, että nuoret työttömät pääsevät kiinni työelämään ja voivat suunnitella perhettä ja tulevaisuutta sekä se, että pitkäaikaistyöttömät saavat elämänsä ja omanarvontuntonsa takaisin. Usko ja toivo paremmasta tulevaisuudesta on kaiken elämän perusta. Annetaan se heille. Julkaisija: Vantaan Sanomat 16.8.2017

Vanhusten ja vammaisten edustajat mukaan päätöksentekoon

Vanhus- ja vammaispalvelujen kehittäminen on murrostilassa. Voimakkaan ikääntymisen myötä vanhusten määrä on huimassa kasvussa. Vantaalla yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa seuraavan viiden vuoden aikana 16,0 %, yli 75-vuotiaiden määrä 26,7 % ja yli 85-vuotiaiden määrä 43,3 %.

 

Palvelujen kysyntä kasvaa samassa tahdissa ja kunnat etsivät epätoivoisesti keinoja vastata tähän kysyntään. Tällaisessa tilanteessa on erittäin tärkeää ottaa vanhukset ja vammaiset mukaan päätöksentekoon miettimään niitä keinoja, joilla tästä tilanteesta selvitään. Heillä on varmasti sellaista tietotaitoa, jota tarvitaan lautakunnan ja valtuuston tasolla asioista päätettäessä.

 

Vanhus- ja vammaisneuvoston edustajille voitaisiin myöntää puhe- ja läsnäolo-oikeus kaupunginvaltuuston varsinaisiin kokouksiin silloin, kun käsittelyssä on heitä koskevia asioita. Sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksiin heille tulisi ehdottomasti myöntää pysyvä puhe- ja läsnäolo-oikeus, koska siellä näitä asioita käsitellään säännöllisesti.

 

Ainoa näkyvyys vanhus- ja vammaisneuvoston jäsenillä on tähän mennessä ollut heidän tekemät lausunnot. Lautakunnan kokouksissa ne laitetaan esityslistan liitteeksi, mutta valitettavasti niitä ei ole käsitelty kokouksissa kertaakaan tämän 7 vuoden aikana, jonka olen ollut lautakunnan jäsenenä.

 

Nuorison edustajilla on puhe- ja läsnäolo-oikeus jo valtuustossa ja useissa lautakunnissa, joten yhdenvertaisuuden nimissäkin yllä mainituilla ihmisryhmillä tulisi se myös olla.

 

On oikeus ja kohtuus, että näiden ryhmien edustajat voivat olla paikalla kokouksissa ja ilmaista näkemyksensä päätettävistä asioista ja toisaalta saada tietoa päätösten perusteista. Henkilövalinnoista päättäisi Vantaan vanhus- ja vammaisneuvosto, joista valittaisiin molemmista yksi varsinainen edustaja ja hänelle varahenkilö sekä kaupunginvaltuuston kokouksiin että sosiaali- ja terveyslautakuntaan.

Miksi julkisesta sektorista on tullut kansantalouden syntipukki?

Julkisen sektorin tarkoituksena on turvata kansalaistemme hyvinvointipalvelut. Siitä on kuitenkin tullut monien poliitikkojen ja asiantuntijoiden silmissä kansantaloutemme syntipukki.

 

Se paha peikko, joka paisuu, syö kaikki verorahamme ja vaarantaa taloutemme. Välillä tuntuu, että ilmassa roikkuu joku vanhakantainen ”vasemmisto-oikeisto-akseli-ajattelu”, jossa julkinen sektori on vasemmistolainen ja yksityinen sektori oikeistolainen. Mistä julkisen sektorin kasvu oikeasti johtuu?

 

Se johtuu ensisijassa väestömme ikääntymisestä, työttömyydestä ja maahanmuutosta. Se johtuu myös siitä, että yhä useammat haluavat ja saavat parempia terveyspalveluja sellaisiin haittoihin, joihin ei ennen edes annettu hoitoa. Pitäisikö syövän hoitoa vähentää tai lonkkaleikkauksia? Tuskin sitä kukaan kannattaa.

 

Ja mikä on julkinen sektori? Se ei ole mikään organisaatio vaan täynnä tekijöitä: opettajia, kätilöitä, lähihoitajia, lääkäreitä, terveydenhoitajia, lastentarhahoitajia, vanhustyöntekijöitä, perhetyöntekijöitä, vammaishoitajia ja monia muita. Julkinen sektori tekee myös tiiviisti yhteistyötä järjestöjen ja yhdistysten kanssa, jotka tekevät äärimmäisen tärkeää yhteiskunnallista työtä monella sektorilla paremman Suomen puolesta.

 

Toivoisin, että tässä julkisen sektorin läksytyksessä otettaisiin huomioon varsinkin hyvinvointivaltiomme pienipalkkaiset työntekijät ja se tosiasia, että valtio ja eduskunta ovat asettaneet ja siirtäneet erityisesti kunnille useita lakisääteisiä tehtäviä, jotka ovat lisänneet kuntien vastuita ja velkapainetta äärettömästi.

 

Wikipediassa väitetään, että Suomen julkiset menot suhteessa / BKT on EU-maiden korkein 58,7 %. Tätä on vaikea kyllä uskoa, mutta se on ainakin selvä, että Suomen julkinen velka suhteessa / BKT (60 %) on paljon vähemmän kuin Saksassa (69 %), Ranskassa (98 %) tai Kreikassa (169 %). (Eurostat/eurobarometri12/2015).

 

Yksityisen sektorin toiminnasta ei ole tullut samanlaista syntipukkia kuin julkisesta sektorista, vaikka varsinkin isoille yrityksille annetut Kela-maksun poistot ja yhteisöveron alennukset ovat jopa 2 miljardin luokkaa vuodessa, mutta investoinnit laahaavat nollassa. Vain investoinnit luovat uusia työpaikkoja.

 

Usko yritystukiin alkaa hiipua, kun erittäin kannattavatkin yritykset irtisanovat työntekijöitään. Varsinkin isot yritykset. Suomen talouskasvu on täysin pk-yritysten varassa ja kaikki valtion erimuotoinen tuki tulisi kohdistaa isojen yritysten sijasta kasvaville pk-yrityksille.

 

Suomi ei pärjää ilman uutta yritystoimintaa. Mutta Suomi ei pärjää myöskään ilman julkista sektoria. Sen on toki tehostettava toimintaansa ja tuottavuutta. Sitä työtä ainakin kunnissa tehdään. Ja toimintoja voidaan mielestäni ulkoistaa silloin kun se on tarkoituksenmukaista ja kannattavaa. Näin on myös toimittu. Julkisen sektorin palveluista on kuntasektorilla ulkoistettu jo lähes 50 %. Siinä mielessä julkinen sektori ei ole edes enää kovin julkinen.